Mitä tapahtuu ihmissuhteille?

Vaikka työpaikkani selvisi vasta jokin aika sitten, on lähtöpäivä ollut tiedossa jo pidemmän aikaa. Se on torstai, syyskuun 20. Kesätöistä johtuen vapaaehtoistyöjakso ei ole ollut mielessä päällimmäisenä, vaan ajankohtaisempaa on ollut selvitä fysioterapeutin hommista edes joten kuten kunnialla. Nyt kun palkkatöitä on jäljellä enää viikko ja seinäkalenteri näyttää elokuuta, alkaa lähtö lopultakin tuntua lähestyvän.

Viime aikoina olen miettinyt, mitä läheisille ihmissuhteilleni tapahtuu tämän ajanjakson aikana. Yhdessä suhteessa mikään ei muutu, sillä itsestäni en eroon pääse, eikä lähteminen siitä syystä tunnu kovin kummoiselta. Samasta syystä on ollut vaikeata ymmärtää erään toisen ennakkoon minua kohtaan tuntemaa ikävää, koska tästä oman navan ympäriltähän minut löytää! Mutta tosiaan, meidän välisessä suhteessa alkaa pian puoli vuotta useiden tuhansien kilometrien välimatkaa ja kuuden tunnin aikaeroa, ja olennaisimmin, aika vailla mahdollisuutta jakaa arkea. Välillä on väliä.

En näe lähtöäni dramaattisena, mutta ilmeisesti paluuni sitäkin enemmän. En tiedä, mitä minulle tapahtuu puolen vuoden kulttuuriinsopeutumisprosessin aikana, enkä, rehellinen ollakseni, ole halukas rajoittamaan muutosta (sikäli kuin se edes on tietoisesti hallittavissa) vain siksi, että ihmissuhteet kotopuolessa säilyisivät ennallaan. Vaan kylläpä kuulostaa itsekeskeiseltä, etenkin kun hyvin tietämäni ja tunnustamani totuus on, etten pärjää yksin! Tarvitsen luotettuja läheisiä.

Ehkä mitään mullistavaa ja yhteensovittamatonta ei edes tapahdu. Ehkä minulle tuleekin kova ikävä? Tässä vaiheessa vapaaehtoistyöjakso näyttäytyy helposti turhan mystisenä…ja myös kätevänä keinona paeta hetkeksi sitoutumista.

Mainokset

Arvotaan voittonumerot

En tykkää suunnitella asioita etukäteen, enkä tykkää laskea senttejä. Japanin matkan budjetoinnissa pitää tehdä molempia. Se koettelee hermoja.

Varsinaisesti hermoja koettelee kyllä oma pihiyteni. Budjetti on hyvin kohtuullinen, oikeastaan tiukka, mutta silti loppusumma kipuaa omassa mittakaavassani korkealle. Yritän muistuttaa itseäni erään viisaan neuvonantajan sanoista: ”Ei kannata lähteä Japaniin asti näkemään nälkää.”