Postia kaukaa

Viime keskiviikkona posti toi yllättäen kesken työpäivän kirjeen, jonka olin kirjoittanut itselleni viime toukokuussa Maailmanvaihdon lähtövalmennuksen jälkeen. Laitan tähän valitut palat:

Mitä sinulle kuuluu? Sinulla on monta kokemusta ja valintaa takana verrattuna siihen, mistä sinulle nyt kirjoitan.

Viimeksi tänään sanoin ääneen, kuinka erikoista/ hassua/ mielenkiintoista on, että pitkät ja vaikeatkin ajanjaksot lopulta tiivistyvät muutamaan lauseeseen. Tämäkin kaikki tiivistyy, ehkä unohtuukin…lopulta varmasti.

Perspektiivi: lähellä olevat asiat ovat isoja, kauemmas jäädessään pienentyvät.

Toivottavasti olet kirjoittanut rehellistä blogia.

Toivottavasti olet ollut rohkea.

Olisitkohan voinut oppia selkiyttämään taitavan ja taitamattoman teon eroa? Tiedätkö enemmän oikeudenmukaisuudesta? Osaatko sopeutua minuutesi rajoissa? Kaikenlaista voi kysyä.

Elämä, prosessi, tarkkailla, ihmetellä, pelätä. Eteen – taakse – sivulle…

Tässä istuessa ihmettelee, että miksiköhän olen ajatellut tulevani viisaammaksi juuri oikeudenmukaisuuden suhteen. Jos jotain on tullut lisää, niin itseluottamusta, joka näkyy oma-aloitteisuutena ja vähentyneenä virheiden tekemisen pelkona. Itse asiassa on tavallaan aika voittamaton olo, kun solkottaa ihan kauheata japania ja tulee kuitenkin lopulta ymmärretyksi. On myös pakko oppia nauramaan itselleen, kun kerta toisensa jälkeen 葫 (ninniku; valkosipuli) ja 筋肉 (kinniku; lihas) menevät iloisesti sekaisin. ”Oon painava, koska mulla on niin paljon valkosipulia!” (Tän viikon paras oli 掃除機 (soojiki; imuri) ja 正直 (shoujiki; rehellisyys)).

Edellä mainitun kirjeen lisäksi illalla kotona postiluukusta löytyi kirje tädiltäni (Kiitos!). Siinä kerrotiin talvisia kuulumisia Mäntsälästä ja serkuiltani oli pari kysymystä:

1) Oletko nähnyt siellä kaloja, siis eläviä, kalastettavia? 
Onpa hassu kysymys! Taitaa olla kalamies kysymässä… Vaan kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin enpä ole tainnut nähdä. Sen sijaan Busanissa, Etelä-Koreassa käydessä kävin kalatorilla kävelemässä. Siellä oli molsketta.

2) Oletko syönyt sushia? 
Kyllä olen syönyt muutamaan otteeseen. Suosikkini on kappamaki, siis kurkkurulla. Ruoasta sen verran, että aamupalaksi teen itselleni ja mummolle miso-keittoa, jonka lisäksi syödään kipollinen tai kaksi riisiä (osaan jopa käyttää riisinkeitintä). Riisin kanssa syödään aina tsukemonoa. Lounas syödään laatikosta ja illallissuosikiksi on muodostunut nabe, koska se on herkullinen, helppo ja nopea laittaa. Eilen tosin syötiin vaihtelun vuoksi sobaa. Ylipäänsä tykkään japanilaisesta ruoasta tosi paljon.

Jotkut tapaamistani ihmisistä ovat muuten ihmetelleet, että miten suomalaiset jaksavat syödä enemmän kuin kolme kertaa päivässä. Sanokaapa se! Ja hei sanokaa tai pikemmin kysykää lisää kysymyksiä, niihin on kiva vastata!

Mainokset

Arjen maisemia

Matkalla vapaaehtoistyöpaikalta kotiin Japani näyttää tältä.