Vanha luonnos 1: Aikidon harjoittelemisesta

Tulin pitkästä aikaa lukemaan blogini läpi ja löysin julkaisemattoman postin, jonka olen kirjoittanut noin vuosi sitten tammi- tai helmikuussa. Toivottavasti en koskaan unohda tätä kokemusta:

Hiroshiman kuivan kauden jälkeen on ollut mukava harjoitella jälleen aikidoa. Matkan kokonaistreenisaldo tatamilla on jokseenkin surkuhupaisa määrässä laskettuna, mutta muut dojon ulkopuolella tapahtuneet asiat ovat myös olleet tärkeitä.

Viime viikon sunnuntaina harjoittelin nuoren pojan kanssa, jolle en millään saanut onnistumaan haluamaani tekniikkaa. Vaikka kuinka hengitin syvään ja keskityin. Sisällä olin vihainen.

Seuraavan tiistain harjoituksissa tuo samainen nuori mies pokkasi minut harjoitteluparikseen – ja treenaaminen oli todella antoisaa!

Onko hyvä treeni sellainen, missä kaikki onnistuu? Vai sellainen, missä on rehellisesti kohdannut itsensä?

Pari on peili. Ei se kai hänen vikansa ole jos tekijänä vetää, työntää ja vääntää.

Ajattelin tosi pitkään, että on tiettyjä ihmisiä, joden kanssa en koskaan pysty harjoittelemaan siten, että homma toimisi rehellisesti. Paskat. Ei se vaadi kuin tinkimätöntä treenaamista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s