Kilpikonna ja jänikset

Palasin pitkän hiljaiselon jälkeen lukemaan blogia, koska joku muukin oli siihen käynyt tutustumassa. Palasin muistoissani Chinon isäntäperheeseen, mukaviin yhteisiin illallisiimme ja heti rupesi hymyilyttämään. Muistin ikääntyneen isoäidin. Olen häpeäkseni unohtanut hänen nimensä, mutta muistan hänen kasvonsa ja olemuksensa.

Lisäksi mummo oli ovela. Vaikka jalat olivat jo hyvin hitaat, pää pelasi loistavasti.

Hänellä oli lähes pettämätön strategia palata sänkyyn pötkölleen sen sijaan, että olisi mennyt pesulle. En enää muista, miksi hän ei erityisemmin pitänyt nahkansa kastelemisesta, mutta luulen että sillä oli tekemistä kylmän vuodenajan ja puutteellisen lämmityksen kanssa. Ymmärrän hyvin!

Välttääkseen kylpyä hän käytti seuraavaa taktiikkaa: syötyään tarpeeksi illallista muori ilmoitti menevänsä vessaan ja nousi ruokapöydästä tukea ottaen hitaasti huojuen ylös. (Minä en ollut koskaan varma, pärjäisikö hän yksin, mutta hän oli aina omatoiminen.) Seuraavaksi hän laahusti kuluneissa tohveleissaan keittiön ovelle, liu’utti sitä auki vain hieman pitääkseen lämmön keittiössä, ahtautui raosta käytävään ja liu’utti oven kiinni.

Sitten minä ja Miharu-san kuuntelimme.

Laahust, laahust, laahust. Vessan ovi klonk.

Hiljaisuus.

Vessa vedetään svuush, vessan ovi klonk.

Laahust, laahust, laahust…hiljaisuus…liukuovi vedetään varovasti auki ja sitten kiinni.

Mutta mummo ei ole palannut keittiöön vaan on oikaissut käytävästä omaan huoneeseensa! Väsymätön kilpikonna jätti pöydän ääressä mutustavat jänikset varjoonsa.

Minua se nauratti joka kerta, Miharu-sania se taisi lähinnä turhauttaa. Hän yritti parhaansa mukaan saada äitiään pois sängystä muistakin syistä kuin ruokailua ja vessakäyntiä varten, mutta muistan hänen onnistuneen ehkä kerran. Lämpimien vällyjen vetovoima oli lähes voittamaton.

Onkohan isoäiti vielä elossa? Hän on pian lähempänä sataa kuin yhdeksääkymmentä, jos ei ole nukkunut pois… Mummot ovat parhautta.

(Oma mummoni juhlii tänä vuonna yhdeksänkymppisiään ja veljentyttöni täyttää kaksi. Ulkomailla asumisessa on omalta kannaltani se erittäin huono puoli, että perheen ja sukulaisten kanssa pystyy viettämään aivan liian vähän yhteistä aikaa. Haluaisin olla enemmän läsnä.)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s